Sää tänään: Aurinkoista pienellä kakkamyrskyn mahdollisuudella

"Keppihevosharrastajat ovat osoittaneet olevansa aggressiivisia. Sen voi huomata esim. sosiaalisissa medioissa, jos heidän harrastustaan pilkataan. Heinäkuussa 2015 Ylex erehdyksellisesti, tietämättömänä piti harrastusta pilkkanaan. Instagramissa keppihevosharrastajat sitten hyökkäsivät Ylex:n kimppuun. Harrastajat vaativat anteeksipyyntöä, ja sen he myös saivat. Ylex pyysi anteeksi radiossa ja Instagramissa. Tämä tapaus näytti, kuinka vahvoja keppihevosharrastajat ovat yhdessä." - Hikipedia

Keppihevosharrastajat ovat sensitiivistä porukkaa. Ja ymmärtäähän sen, ei tämä ole millään Yhteiskunnallisesti Hyväksyttyjen Harrastusten Top Ten -listalla.  Ennen vanhaan ulkopuolisilta suojauduttiin piiloutumalla takapihoille ja myöhemmin salatuille foorumeille. Inhottavia kommentteja vältettiin pitämällä mahdollisimman pientä meteliä. Levittäytymällä eri medioihin on otettu uskalias askel pois mukavuusalueelta.

   Myrskyjä keppihevosmaailmassa on ollut siitä lähtien, kun se syntyi. Isoja askelia eteenpäin on pelätty, mutta somejen valloitus tapahtui sellaisella rytinällä, ettei sen seurauksia oikein edes ehditty pohtia. Muistan, kuinka SKY:n sivujen uutta julkistusta pelättiin. Muistan myös, kuinka sain aikaan kakkamyrskyn sanomalla kaksi sanaa väärässä paikassa. Oi niitä aikoja. Sen voin sanoa, että vielä pari vuotta sitten oltiin todella neuroottisia keppihevosharrastajien nettiturvallisuudesta, jopa niin pitkälle, että se esti harrastajakunnan tietynlaisen sosiaalisen kehityksen. Mutta nyt, mitä äänekkäämpiä ollaan, sitä enemmän huomiota herätetään ja sen kautta myös kuviteltu turvallisuuden kehä harrastuksen ympärillä rakoilee.

   Kuitenkin tuntuu, että vaikka keppihevosharrastus on levittäytynyt, niin varautuneisuudesta ei olla päästy eroon, ei harrastajakunnan sisällä eikä ulkopuolisiakaan kohtaan. Ja tästä päästäänkin sievästi kiertäen aiheeseen: kakkamyrskyihin. Tuntuu, että näitä on koko ajan pienemmistä ja pienemmistä syistä. Lajihan on monin tavoin arka ja suurin osa harrastajista on herkässä iässä (tiedän, että sen lukeminen on inhottavaa, mutta se on totta). Kuitenkin keppihevosharrastus on laji, joka väistämättä jakaa mielipiteitä. Siitä ei päästä eroon millään.

  Moni väittää, ettei välitä muiden mielipiteistä, mutten oikein jaksa uskoa siihen. Siitähän se varautuminen lähtee, että pelätään, mitä muut ajattelevat. Sanon vain, että mitä väliä. Jos joku pitää keppihevosharrastusta lapsellisena, niin tarkoittaako se, että sinun oletetaan jättävän hommat siihen ja aloittavan postimerkkeilyn? Jos joku loukkaa harrastustasi, tarkoittaako se, että hänelle täytyy raivostua tai muuten hän on oikeassa? Toisaalta, ajattelevatko nämä ihmiset asiasta yhtään toisin jäätävän sodan jälkeen? Pahimmillaan kakkamyrskyllä saa käännettyä nekin, jotka ennen pitivät tätä hyvänä harrastuksena, sitä vastaan.

   Minusta meidän harrastajien pitäisi kunnioittaa muiden oikeutta pitää keppihevostelua lapsellisena, samaan tapaan kuin me odotamme, että he kunnioittavat meidän mielipidettämme. On ihan ok olla eri mieltä.
  Ja sitten loppuun vielä rakentavaa hapatusta: meidän pitää yrittää olla rohkeita ja lakata piiloutumasta. Ei sorkita muurahaispesiä ja annetaan joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Rauhaa ja rakkautta, ihmiset. ; )