Rollkur ja vähän muutakin

Viimeisimmässä Villaharjassa oli Maikkenin kirjoittama juttu Rollkurista keppihevosilla. Artikkelihan oli täysin mielipidepohjainen ja puolusti keppihevosilla rollkurrausta (eli hevosen niskan voimakasta taivuttamista kohti ryntäitä ratsastuksen aikana).
Haluaisin nyt kakaista ilmoille oman mielipiteeni asiasta. : )
Täytyy aluksikin sanoa, että tosiaan, en ole rullailun puolustajia oikeillakaan hevosilla, joka vaikuttaa lähestymistapaani aiheeseen - tuntisin pettäväni omat periaatteeni, jos keppihevospuolella vääntäisin hevosten päätä kohti kaulaa ja taas saarnaisin hevoselle koituvista ongelmista oikeiden hevosten kohdalla. Nyt kuitenkin puhutaan keppihevosista, jolloin asia on enemmän esteettinen kuin hevosen hyvinvointiin liittyvä.

Miksi sitten hevosen pää halutaan "kauniisti pakettiin"? Syvässä peräänannossa kulkevan hevosen ajatellaan olevan nöyrempi. Lisäksi sen sanotaan aktivoivan tiettyjä lihaksia ja saavan hevosen etujalat nousemaan kauniimmin korkeisiin liikkeisiin. Keppihevosella suoraa yhteyttä lihaksiin tai liikkeisiin ei hevosen pään asennon kanssa ole, joten se, miten hevosen päätä pitää on vain mielipideasia. Jos haluatte lukea oikeilla hevosilla aisaan liittyviä koetuloksia, suosittelen "Eläinten Koulutusblogia". Sieltä löytyy aika kriittistä näkökulmaa aiheeseen.

Fyysistä kipuahan keppihevonen ei tietenkään hevosen tapaan tunne. Jos rullailun takia jotain näkyvää tapahtuu niin se on useimmin Maikkeninkin mainitsemaa suun avautumista, täytteiden liiskaantumista ja saumojen repeilyä/rypyttymistä. Hyvin tehdyn hevosen repeytyminen ei mielestäni ole kyllä ompelijan vika, jos se aiheutuu liian suuresta tai epätasaisesta paineesta johonkin sauman kohtaan. Tietysti kevyimmälläkin tuntumalla suu saattaa avautua, jos täyttö on huono. Itse tykkään täyttää hevoset todella ilmaviksi ja kevyiksi ja olen sitä mieltä, että kukin täyttää hevoset oman ratsastustapansa mukaisiksi. Toisaalta kevyemmin täytetty saattaa mennä helpommin sinne muotoon ilman repimistä, mutta silloin täytteetkin voivat pitää muotonsa lyhyemmän aikaa - silloin täytyy vain asennoitua siihen, että niitä joutuu korjailemaan aika-ajoin.

Peräänantoon kuuluu muutakin kuin pään kampeaminen virkkuukoukuksi. Se on hevosen aktiivisuutta, kuuliaisuutta ja elastisia liikkeitä. Myös keppihevosilla kannattaa muistaa, että voima lähtee takajaloista (joitahan keppihevosratsukolla ei ole), mutta sen saa omalla ratsastuksellaan esiin. Ennen kuin ratsastaja rupeaa miettimään muotoa ja hevosen kaulan kaarevuutta, tulisi mielestäni saada perusratsastus kuntoon. Kuinka moni teistä lukijoista asettaa ja taivuttaa hevostaan kulmissa? Se on yksi ratsastuksen tärkeimmistä asioista, mutta tuntuu todella usein unohtuvan.

Kevyt asetus oikealle. Oikea silmäkulma näkyy ratsastajalle.

Entä liikkeiden realistisuus? Shetlanninponilla syvä muoto ei oikein tunnu realistiselta. Minä henkilökohtaisesti (epävirallisena, heh) näyttelytuomarina sekä koulutuomarina arvosta sitä, että hevoset tehdään jo rakenteeltaan niin realistisiksi, että niiden ominaisuudet esimerkiksi kaulaa rullatessa vastaavat kyseisen rodun edustajan ominaisuuksia ja ne myös ratsastetaan sen mukaisesti.

Realistinen päänasento shetlanninponille?

Miten siten ratsastajan asento, onko se rento, mutta hallittu?

Tärkeät linjat: kuolaimesta kyynärpäähän, olkapäästä kyynärpään kautta lonkkaan ja sitten sinisellä merkitty jalan ojennus. Ja muistattehan istua tarpeeksi kaukana kaulan kiinnityksestä! Tässä kuvassa on sitä vähän liioiteltu, noin lyhyt keppisellä voisi istua edemmäskin, mutta tärkeää on, ettei liian pitkä keppi huiski takana - se voi koitua estekisoissakin kohtaloksi!

Onko ratsu aktiivinen? Säilyykö tempo? Onko selvä raja koottujen-, harjoitus- ja lisättyjenaskellajien välillä?

Vasta kun nämä asiat ovat kunnossa, ryhtyisin miettimään kuinka kireänä ohjastuntuman kuuluisi olla, kuinka syvään muotoon hevosensa haluaa, sitä ennen tuntuma voi olla hyvinkin kevyt. Tässäkin vaikuttaa hevosen koulutustaso - "korkeammalle" koulutettu hevosen saa kulkea hyvin syvemmässä muodossa kuin kolmivuotias. Minusta jos ratsukon muu ratsastus on sieltä tännepäin, mutta pää on selkeästi luotilinja alapuolella, ei ole kyse korkeasti koulutetusta hevosesta, vaan ratsastajan osaamattomuudesta (huom, edelleen puhutaan keppihevosista). Aika paha syytös vai? No minäpä perustelen: Helppo C-tasoisen hevosen turpa lintataan esteillä ryntäisiin. Minusta tällöin ratsastaja ei tajua realistisuuden merkitystä, eikä sitä, mitä tuo muoto merkitsee. Liian syvässä muodossa kulkeva hevonen ei myöskään näe mainittavan hyvin eteensä, joten sekin on keppihevosilla huomioitava. Siis pyyntö: olisi kiva nähdä esteillä ja koulun helpoimmissa luokissa kevyitä tuntumia, vaikka siellä luotilinjan tienoilla maksimissaan. Korkeammassa koulussa hyväksyisin kyllä syvemmänkin muodon (keppihevosilla!) taas sen ihastuttavan realistisuuden nimissä. Kun siirrytään vaativampiin luokkiin, kuuluukin peräänannon merkityksen kasvaa.

On hevoskohtaista, kuinka syvään muotoon ne on edes mahdollista vääntää. Kokeilin omalla suokillani ja sen sai hädin tuskin sinne luotilinjalle, kun taas kuvissa näkyvän Impun sai helposti "ylimuotoon". Seuraavissa kuvissa vähän demoa omista opeistani. Pahoittelen piirroksia, ne eivät ole ihan oikein piirretyt, mutta kai ne vähän havainnollistaa.

Löysät ohjat, ilman tuntumaa. "Luotilinjan" (pystyviiva) yläpuolella hitusen. Hevosillani on tyypillisesti aika ahdas alalinja, joten luotilinja on valmiiksi lähellä.

 

Ensin ohjat melko löysinä ja sitten selkeä tuntuma. Tällä välillä lajista ja koulutustasosta riippuen itse pyrin ratsastamaan. Esteillä tarpeen mukaan voin ottaa harjasta kiinni (kyllä se pysyy päässä), jos tulee tarve ottaa tukea.

 

Selkeästi luotilinjan alapuolella. Tämä menisi kaikista korkeimmissa koululuokissa minulla, mutta ei oikein muuten. Huomatkaa: ryppy ryppy ryppy.

Ja sitten meni överiksi. Tätä enempää en saanut Imppu-paran päätä vedettyä. Omillani en menisi näin syvässä muodossa, enkä antaisi muidenkaan mennä. Oikeastaan pääosin siksi, että se näyttää tosi banaalilta. : D Imppu kyllä tällaisen kohtelun kestää, se on sillä lailla ommeltu ja melko tiukasti täytetty.

Omassa opetuksessani pyrin siihen, että ratsastajat oppisivat käyttämään mahdollisimman pieniä apuja. Olen sen verran perfektionisti, etten anna omia hevosiani ensimmäisillä tunneilla, vaan haluan nähdä sitä ennen, miten ratsastaja menee omillaan. Oikeastaan minulle on ihan sama, miten kukin ratsastaa omallaan, mutta olen tositosi tarkka omien hevosteni kanssa. Haastaisin nyt teidät, rakkaat lukijat: pystyttekö ratsastamaan ilman turparemmiä? Plumpsahtavatko kuolaimet suusta? Entä saatko oikean asennon ja hyvän kontaktin hevoseen vaikka yksinkertaisesta villalangasta tehdyillä ohjilla tai kenties kokonaan ilman? (Ja mitä pitää korjata, jos kuolaimet tulevat suusta tai lanka katkeaa?) Kuvatkaa omaa ratsastustanne: se on tärkeää, etenkin, jos teillä ei ole omaa opettajaa tai peilejä kentällä, niin saatte hyvän kuva siitä, miltä ratsastuksenne ja perusistuntanne näyttää!. Autan mielelläni ongelmissa.

Tietysti muistakaan huomioida oman hevosen rakenne. Jos hevonen on valmiiksi syvässä muodossa tai kaulan ja pään linja on todella suora, ei kannata itseään ruveta syyttämään. : ) Kuitenkin tämä on täysin yksilöllistä jokaisen hevosen ja ratsastajan kohdalla!

Sitten lopuksi verrataampa hevosen ja ponin ratsastusta:

 

 

 

Molemmissa askel on todella lyhyt. Noin lyhyt askelväli voisi sopia ylemmässä kuvassa olevalle shetlanninponille tai kootuksi käynniksi alemmalle hevoselle. Huomaatteko eroja pään linjoissa?

Heittäkää kommentilla, jos jotain asiavirheitä löytyy. : )