lauantai 31. tammikuuta 2015

Mainostuspainostus

Hei taasen rakkaat lukijat!

Koska tällä hetkellä minulla ei ole mitään muuta mainittavaa meneillään eikä työn alla kuin ihana DW-slipeverini, niin raahauduin tänne ilmoittamaan, ettei mitään ole työnalla. Jees! Tai siis mitä? : D

Eikun tarkoitus oli mainoskaa keppihevosyhdistyksen instagram-tiliä, jonka hallituksen tytöt pistivät pystyyn viime viikolla. Eli jos teitä instailijoita on, niin käykää toki seuraamassa, ihan vakuuttavan oloista touhua. Ja sitten seuraa päivittelyä:  sunnuntaina Varja totesi, että sivulla on 130 seuraajaa, kun tänään, vajaan viikon päästä niitä näkyy olevan 714 ja luku vain nousee. Voi some, some, some. Muistakaa toki käydä liittymässä myös facen puolella yhdistyksen ryhmään, siellä joskin on aika hiljaista.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Varusteurheilua osa 1.: Kengät

Kuten tiedätte, Suomen vuodenajat ovat mitä ovat: kesällä vetistä tai paahtavaa, talvella sitten lumista/liukasta/loskaista/lumetonta/mainitsinko jo liukkauden? Joten hyvät varusteet ovat keppihevostelijallekin paikallaan. tässä lyhyessä bloggaussarjassa käyn läpi vaateparsi kerrallaan ja yritän antaa omiin kokemuksiini perustuvia vinkkejä siitä, miten pystyy parantamaan omia suorituksian ja ennen kaikkea turvallisuuttaan ja mukavuuttaan treenatessa.

Ensimmäisenä vuorossa ovat kengät. Kaikki juokseminen ja pomppiminen perustuu hyviin kenkiin. Ratsastettava laji määrittää, millaiset kengät tarvitaan.

Esteillä
Käytän itse esteillä nurmipohjalla aina nappulakenkiä. Ne antavat loistavan pidon, eivätkä revi nurmea hajalle. Etenkin aamukasteella tai sateen jälkeen, kun nurmi on liukas, nämä ovat ehdottomat - varmasti pelastaneet minut useammin kuin kerran nyrjähdykseltä. Näillä ei kuitenkaan kannata yrittää liukastella asfaltilla (varsinkaan, jos siinä on yhtään hiekkaa päällä) tai talvioloissa, saattaa löytää itsensä jostain muualta, kuin odotti. : D Näiden osto on pieni sijoitus (omani ostin kolmella eurolla alennusmyynnistä) uutena ja jos hajun kestää, niin käytettyjä saa käytännössä ilmaiseksi. Kannattaa kuitenkin varoa esteenpäällä jalkojen osumista toisiinsa, maastoesteillä en pitäisi hullumpana ideana ihan jalkkissuojienkaan käyttöä.

Heti kun siirrytään metsään tai hiekalle, käyvät nappikset aika vaarallisiksi. Siksi suosittelen ihan perinteisiä lenkkareita, jotka tukevat, mutta joustavat.  Estekenkien tärkeimmät ominaisuudet ovat tukevuus ja hyvä pohja, kenkien ei tarvitse olla huippumerkkiä, kunhan ne sopivat jalkaasi ja antavat tukea, pitoa ja kimmoisuutta! Ihan lättäpohjia en suosittele, enkä myöskään tennareita.
 
Sisällä vaaleapohjaiset lenkkarit (ei jää jälkiä lattiaan) tai paljaat jalat ovat avainasemassa. Nurmellakin kannattaa harkita hyppääkö mieluummin kokonaan ilman kenkiä vai huonoilla kengillä. Mutta pyydän, ettehän hyppele jalkojanne pilalle crockseilla!

Kouluratsastuksessa (ja esim. westernissä)
... kengät eivät ole yhtä tärkeässä asemassa kuin esteillä. Itse tykkään kengistä, joilla on hyvä, mieluusti aika ohut pohja ja matala varsi, jotta jalan saa oikistettua varpaihin asti. Kokeilemalla huomaa, mikä kenkä sopii itsellesi parhaiten, nilkat tai päkiät eivät kuitenkaan saisi tulla kipeiksi. Edellisen kohdan kaikki kengät käyvät hyvin, mutta tässä kohdassa tykkään "halppistennareista" (nyt ei ollut kuvaa varten kuin consseja), joissa on ohut pohja, hyvät nauhat ja matala, napakka varsi. Riippuu vähän ihmisestä, että kuinka paljon kantaa tarvitaan.

Maastossa (+ talvikelissä)
Maastossa käytän hyviä lenkkareita tai vaelluskenkiä, joskus kumppareita, jos ei tarvitse juosta putkeen kympin lenkkiä. Hyvä pohja on ensiarvoisen tärkeä, etenkin talvella, jolloin mielelläni käytän nastoja kenkien kanssa. Ne ovat edulliset ja takaavat turvallisuuden näillä keleillä, voin suositella myös kenttätyöskentelyyn, eivät haittaa merkittävästi! Talvella käytän esteillä ja maastossa vaelluskenkiä, koulussa vanhoja maihareita, jotka ovat juuri sopivan notkeat ja kantaa on tarpeeksi. Tässä vielä Icebuckit, jotka ovat todella hyvät liukkailla keleillä! Turvallisuus ennen kaikkea.
 
Kevyet, helpot laittaa ja vaihtaa, sopivat eri kenkiin ja antavat hämmentävän hyvän pidon. Malleja löytyy miljoona, jokaiseen jalkaan varmasti löytyy sopiva! Kannattaa valita sellaiset, jossa on pienet nastat mahdollisimman kaukana toisistaan, eivät ainakaan keiku edes epätasaisella.


Tuet
Nilkka-, polvi- ja rannetukia löytyy joka lähtöön. Käyttäisin niitä kuitenkin säästeliäästi kotosalla, nivelet kun tuppaavat tottumaan tukeen ja sitten kestääkin saada nivelet takaisin napakoiksi. Kuitenkin suosittelen niitä kisakäyttöön niillekin, joilla ei ole ongelmia nivelten kanssa, sillä kisajännityksessä saattaa tehdä pieniä, kohtalokkaita virheitä, jolloin ylimääräinen tuki ei ole haitaksi. Varmista kuitenkin, että ne ovat sopivat, eivätkä purista.

Nousiko kysymyksiä? Kyselkää vapaasti!

tiistai 6. tammikuuta 2015

Uvan ja Gamoran suitset

Sain vihdoinkin aikaiseksi väkertää tammoille omat suitset. Hirveä homma noissa oli, vaikka annoin itselleni luvan kerrankin ihan liimata osat ompelun sijaan.
Kuolainosa on saman värinen kuin silmä.

Gamoran LG-bridlet (huomatkaa vaaleansiniset rissat) on tehty ylellisen pehmeästä tekonakahsta. Letitysten kanssa onnistuin liimaamaan turvanpäälle tulleen letin leuanpuolelle (ei näin), joten nyt koriste sitten kiertää koko turparemmin ympäri. Rissoja ja myös Uvan kuolaimia varten ottamani vaha oli jo mennyt vanhaksi ja se kostautui huonona käyttäytymisenä (muotoutui huonosti) ja kuolainten jatkuvana rikkoutumisena. Näinollen Uvan kuolaimet ovat pääosin teippiä... : D Tämä nahka oli vähän turhan ohutta ja hienoa tähän tarkoitukseen, maksoinkin palasta itseni kipeäksi...

Kuolaimettomilla. Vähän voisi remmien pituuksia vielä säätää.
Turparemmittömänä. Poni näyttää niin ponilta.
Vähän ryhtiä. Kaipaisiko otsapanta dimangeja?
Ja sitten vähän rautaa suuhun...
Suu täynnä kuolainta.
Westernvuonis.
 
Uvalle minun piti tehdä hienot nahkasuitset, mutta jouduin tyytymään tekonahkaan. Hackamoret pääsivät viimein käyttöön ja pääsin taas tekemään kanget. Ideana on, että samaista osista syntyy monenlaiset suitset ja ne mieluusti myös käyvät useammalle hevoselle. (Kisoihin mennessä voi ottaa vaikka joka luokkaan eri suitset, vaikka ne ovatkin ne samat, muhahah.) Pelkään vain pahoin, ettei tuo massa tuolla alla kestä suurempia - siksi ei pakkasratsasteluja näillä!