sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kuka hyppää parhaiten?


Kentän laidalla, viimeinen starttaaja. Ratsukko tervehtii tuomaristoa ja kääntyy kevyesti ensimmäiselle esteelle. Vaivattomasti rata jää taakse, yleisö taputtaa laiskasti, ratsastaja loistaa. Kentän laidalta kuuluu tuskastunut hymähdys: "No hyvähän noin pitkillä jaloilla on hypätä, yritäppä sitten lyhyempänä pärjätä noille..." Miten on, tuoko pituus menestyksen?




Ei ole mitenkään harvinaista, että näitä väitteitä kuulee niin kisakatsomoissa, jälkipuntien yhteydessä että päivitysten kommenteissa. Faktaahan on, että jos vedotaan kisaajan tiettyyn ominaisuuteen, kuten nyt pituuteen etua tuovana seikkana, unohdetaan täysin se, että myös keppihevosilla - etenkin keppihevosilla - tekniikka ratkaisee paljon. Ei se mitä tapahtuu esteen päällä, vaan ennen estettä, sen jälkeen ja ehdottomasti ja ennen kaikkea niiden välissä. Mutta kun katselee isojen kisojen voittajakolmikkoja, ei siellä ihan hirveästi alle puolitoistametrisiä löydy. 


Joka postauksen pakollinen Liisa-kuva.

Kaikki eivät voi olla yli 170 senttisiä, mutta mikä estää lyhyttä sijoittumasta? Vastahan meillä oli kevään sm-kisoissa loistavia esimerkkejä tytöistä, jotka hyppäsivät ja pärjäsivät itseään 30 senttiä pidempiä vastaan huiman kokoisilla esteillä. Tämä on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö.

Pituudella on omat hyvät ja huonot puolensa. Pitkällä on usein enemmän pituutta jaloissa ja näin "jousta", jolla pompata. Toisaalta on enemmän kroppaa, mitä heivata esteen yli, pitkät raajat voivat olla jopa tiellä. Pitkä on usein parempi yksittäisellä isoilla esteillä, mutta liikkeet jäävät helposti hitaiksi ja kankeiksi esteiden välillä. On se kyllä kiinni yksilöstäkin.
Lyhyydessäkin on hyvät puolensa: vaikka yhdellä harppauksella ei etenekään kolmea metriä, on enemmän tilaa tiukoissa kurveissa, saa helpommin mahtumaan useamman askeleen lyhyellekin välille ja tiukat hypyt ovat edullisia aikaratsastuksessa. 

Kaikkihan me olemme nuorena lyhyempiä. Sanoisin, että ikä vaikuttaa pituutta enemmän. Vanhempana on ehtinyt kehittää tekniikkaa, lihaksistoa ja ns. pelisilmää, oppii arvioimaan etäisyyksiä ja sopivia ponnistuskohtia.  Jos olet menestynyt jo nuorena vanhempia vastaan, olet varmasti vahvoilla myöhemminkin. Toisaalta se ei toimi toisinpäin: iän myötä menestys voi parantua radikaalistikin. Tämän takia mielelläni jakaisin luokat aina ikäluokkien mukaan: tällöin tuloksetkin ovat realistismpia.



Loppupelissähän oma harjoittelu ja vahvuuksien tunteminen on ratkaisevaa. Ei kannata jäädä murehtimaan heikkouksiaan, vaan tunnistaa ne ja yrittää kehittää vahvuuksia. Ponnistusvoimaa voi hankkia periaatteessa loputtomasti itse, ja se määrää hyppytehokkuudenkin. Kannattaa myös miettiä minkä tyyppiset luokat ja korkeudet juuri sinulle sopivat. Jos korkeat esteet ovat se juttu, ei kannata väkisin vääntää myös pikkuluokkiin ja toisin päin, isot esteet eivät ainostaan ole hyvän hyppääjän merkki.  Kaikille esteet eivät sovi lainkaan, jos se ei tunnu omalta, niin  kokeile jotain uutta. Päivän ohje: treenaa tavotteellisesti ja kokonaisvaltasesti, tunnista rajasi ja lepää. 

maanantai 14. joulukuuta 2015

Pohdintaa näyttelytoiminnasta



Nykyinen näyttelytoiminta on kehitetty reilu vuosikymmen sitten. Vaikka pitkällä aikavälillä tuo aika on täysin minimaalinen, on näinä vuosina tapahtunut paljon muutoksia paitsi keppihevosyhteisössä, myös median käytössä yleensä. Näin ollen esitän kysymyksen: pitäisikö virallisten näyttelyiden toimintakäytäntöjä muuttaa vastaamaan paremmin nykyisen harrastajakunnan tarpeita?

2000-luvun alussa ei ollut älypuhelimia. Ei ollut instagrammia, eikä facebook tai monet muut palvelut olleet vielä vakiintuneet. Netissä paras tapa saada julkisuutta oli omat nettisivut ja keppihevosfoorumi. Sellainen, joka ei ole elänyt tuota aikaa ei välttämättä ymmärrä sitä, miksi nettisivuja tai foorumia pidettiin niin arvossaan. Voitiin olla yksilöllisesti yhteisö kaikkien saatavilla, mutta turvassa vihamielisiltä katseilta. Jos et ollut forkalla, kuuluit "niihin muihin harrastajiin, joista ei tiedetä". Foorumilla kaikki harrastajat ympäri maata voivat kohdata reaaliajassa, mikä oli suhteellisen uutta. Yhteisö perustui nähdäkseni vanhempien harrastajien kunnioittamiseen ja yhdessä tekemiseen. 
Mitä sitten tapahtui? Jos et ole vielä huomannut, niin uutinen: keppihevosmaailman painopiste on siirtynyt pois foorumilta, kun on kehittynyt helpompia palveluita, jotka vetoavat paremmin nykyihanteisiin: visuaalisuus, lyhyet tekstit, oma yksilöllinen kanava. Näin yksi suuri keskittymä otti ja räjähti ympäri eri sosiaalisia medioita samalla harrastajakunnan kasvaessa hurjalla vauhdilla. Enää ei ole sitä yhtä kanavaa, jota kautta tavoittaisi kaikki aktiiviset harrastajat. Osa ei ole edes kuullut foorumista, mikä tietysti on tällaiselle nostalgikolle äärimmäisen surullista. 

Näyttelytoimintamme on kuitenkin jäänyt foorumiaikaan. Haut tuomareiksi tapahtuvat foorumilla. Haut kilpailujärjestäjiksi tapahtuvat foorumilla. Näyttelyilmoittautumiset tapahtuvat pääsääntöisesti foorumilla. Tulokset julkaistaan foorumilla. Osa ei halua, voi tai edes osaanrekisteröityä foorumille. Saati sitten tiedä siitä. Joku sanoo: mitä väliä? Rekisteröitykööt tai tyytykööt osaansa. Minusta yhdistyksen toimintaan osallistuminen on kaikkien oikeus. Jos osallistuminen on hankalaa, ihmiset jättävät sen tekemättä. Silloin helposti epäviralliset näyttelyt syrjäyttävät virallisten näyttelyiden aseman, niitä aletaan väheksyä marginaaliporukan toimintana. Toisaalta kun näyttelyyn pääsee osallistumaan vain tietty muutaman sadan harrastajan porukka (se kuullostaa isolta määrältä, mutta kun laitetaan mittasuhteisiin esim. keppihevosaiheisten instagram-tilien määrän kanssa...), alkavat tuloksetkin muuttua "sisäsiittoisemmiksi". Samojen tekijöiden hevosia löytyy kaikista luokista enemmän kuin tarpeeksi. Tittelit menevät pienelle joukolle ja toisaalta hyöty arvosteluista jää vain muutamille. 

Toinen asia näyttelypaikan lisäksi, joka tuntuu aiheuttavan nikottelua on se, että keppihevosilla tulisi olla omat sivut. Tämä vaatisi joko omia nettisivuja tai blogia, joita tuntuu yhä vähemmiltä ja vähemmiltä talleilta löytyvän. Sama ongelma on myös yhdistyksen listauksille pyrkivillä talleilla. Nettisivuja ei joko ole ollenkaan tai ne eivät vain kelpaa, kun informaatiota ei vain saada aikaiseksi kirjoittaa tarpeeksi. Jatkuvasti kysellään, miksi esimerkiksi instagram-tili ei riitä. Siinähän ongelmana on, että tietoja ei saa pysymään stabiilisti helposti löydettävissä. Kuvat katoavat ja vajoavat tietoineen. 
Itse arvostelumenetelmät ovat mielestäni ajattoman hyvät, tosin tuntuu, ettei tuomareilla ole aikaa antaa tarpeeksi sanallisia arvosteluja, etenkään niille, jotka niitä oikeasti tarvitsisivat: häntäpään sijoittuneille. Voisiko arvosteluun lisätä vielä esimerkiksi helpot ja nopeat numeroarvostelut kaikille osallistuneille? Se helpottaisi myös jäsentelytyötä ja hevosten järjestämistä parhausjärjestykseen. Tekijätkin saisivat tietää, mitä osa-aluetta vielä kannattaa kehittää. 
Yhdistyshulluna minä tietysti ratkaisisin foorumiasian niin, että näyttelytoiminnan infoasiat siirtyisivät yhdistyksen sivujen alle. Kaikki toiminnot voitaisiin hoitaa tuomareiden ja ylläpidon yhteistyössä julkisesti nettisivuilla. Tällainen muutos lienee melkein pakollinen, jos yhdistys joskus rekisteröidään. 
Mitä hevosten sivuongelmaan tulee, on asia hieman mutkikkaampi. Miten saada luotua hevoselle sivut ilman sitoutumista nettisivuihin? Voitaisiinko hyväksyä tägätyt instagram-kuvat, jos ne ovat tarpeeksi laadukkaita ja kaikissa on tarvittavat tiedot? Kokemuksesta sanoisin, että ihmiset eivät silti noudattaisi ohjeita ja yksityisyysasetukset aiheuttaisivat ongelmia. Entä olisiko mahdollista tarjota netissä palvelua, johon voisi vain luoda tietyllä kaavalla hevosten sivut? Pystyisikö tähän integroida keppihevosrekisterin oheen? 

Että sellaista. Mitä mieltä olette? Pitäisikö näyttelytoimintaa - tai yhdistyksen toimintaa yleensä - uudistaa ja miten?